maanantai 27. helmikuuta 2017

Posliinikukan kärsimykset

Sain pari vuotta sitten isoäidiltäni muutaman isoposliinikukan (Hoya carnosa) pätkän. Juurrutin ne, laitoin purkkiin ja sijoitin kirjahyllyn päälle ja haaveilin samanlaisesta isosta ja mahtavasta poslarista kuin isoäitini yksilö. Parisen viikkoa sitten huomasin, että haaveissani on yksi pieni mutta:


Lehdet ovat alkaneet kellastua ja versot ovat löpsähtäneet tosi pahasti. Kääk! Tällaistahan ei suvaita, joten otin kaverin tarkempaan syyniin. Mitään öttiäisiä en löytänyt (mitä nyt muutama harsosääski pyrähti lentoon), joten ongelma on melko varmasti juuristoalueella.

Ja ongelmiahan siellä olikin. Olin käyttänyt tähän ruukkuun jotain satunnaisia pussinpohjamultia, ja koko ruukun sisältö muistutti enemmän märkää savea kuin multaa - ja kun vähän aikaa olin enemmän tai vähemmän väkivaltaisesti repinyt kasviparkaa ulos ruukustaan, ilmaan lennähti valtava parvi harsosääskiä. Voihan vitalis...


Tältä näytti ainoan suht elinkelpoisen näköisen pistokkaan juuristo. Ei mikään kaunis näky, mutta ei ilmeisesti myöskään täysin menetetty tapaus, sillä juuret pitivät tiukkaan tuosta mullankaltaisesta mössöstä kiinni.



Kaksi muuta pistokasta olivat aika lohdutonta katseltavaa. Joitain hentoja, kutakuinkin elävän näköisiä juuria löytyi, mutta yleiskunto oli niin kehno, että nämä saivat osakseen eutanasian. :(


Ainoa siedettävä pistokas pääsi yksinään takaisin purkkiin paremman mullan kera. Kevyehkö kastelu, jotta multa tiivistyisi tarpeeksi lähelle juuria, kaveri takaisin kirjahyllyn päälle ja sitten sormet ristiin, että se jaksaisi selviytyä voittajana koettelemuksestaan. Katsotaan, mikä tilanne on kuukauden tai parin päästä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti