Keväinen väkivalta

Kevät alkaa olla jo sen verran lähellä, että uskallan aloittaa vähän radikaalimmatkin operaatiot eteläikkunan asukeille. Tällä kertaa käsittelyyn joutui rypälekurkku (Gynostemma pentaphyllum), kansankieliseltä nimeltään kuolemattomien yrtti. Kun haalin sen töistä mukaani viime kesänä, se näytti kaikkea muuta kuin kuolemattomalta... Ilmeisesti se on kuitenkin viihtynyt vähintäänkin hyvin, ja tilanahtauden vuoksi se ei saa kokonaan uutta asumusta vaan joutuu jakautumaan kahtia.

Lähtötilanne näytti tältä. Lehtimassaa on jopa talven pimeimpänä aikana tullut lisää niin paljon, että ruukku hädin tuskin näkyy tuon kaiken keskeltä... "Esivalmisteluna" kastelin tuon mokoman eilen oikein kunnolla, jotta sillä olisi mahdollisimman hyvät mahdollisuudet selviytyä operaatiosta.

Ei muuta kuin välineet esiin siis! Hommaan tarvitaan villiintyneen kasvin lisäksi (enemmän tai vähemmän yllättäen) multaa, puukko ja purkki juuripaakun toista puolikasta varten.

Tästä eteenpäin sääli on sairautta. Rehu vain ulos purkistaan, puukko pystyyn juuripaakkuun...

...ja surutta koko paakku kahteen osaan. Molempiin puolikkaisiin pitäisi jäädä sekä tervettä juuristoa että elinvoimaisia kasvupisteitä, joten kannattaa käyttää ainakin pari sekuntia sen pohtimiseen, mistä paakun halkaisee.

Lopuksi juuripaakun puolikkaat istutetaan ruukkuihin aivan normaaliin tapaan. Ja kuten kuvasta näkyy, ei puolittaminen ihan mennyt niin kuin Strömsössä; toiseen jäi vihermassaa "aika" paljon vähemmän... No, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, niin ei tuo kauaa viitsi mököttää moisesta kohtelusta.


PS. Fun fact: rypälekurkun lehtien sanotaan kiihdyttävän aineenvaihduntaa, joten sikäli tuo vahingossa kohdalle osunut lehtimainos "Näin pääset eroon vatsavaivoista!" pitää jopa paikkansa... ;)