Hullun hommia

Nyt tämä akka on seonnut lopullisesti... ;)  Päätin nimittäin kuvata ja luetteloida kaikki kasvini. Jokaikisen niistä. Hetki saattaa siis vierähtää, ennen kuin homma on valmis.

Google ja Viljelykasvien nimistö ovat kovilla tämän projektin aikana - allekirjoittaneen aivosoluista puhumattakaan. Suurin osa huonekasveista myydään ilman tarkempia lajitietoja (tai sitten laji on aivan päin honkia), ja vielä suurempi osa pistokkaista vaihtaa omistajaa vaillinaisilla nimitiedoilla. No, saanpahan leikkiä salapoliisia. :)

Kuukauden kasvi: paavalinkukka eli saintpaulia

Paavalinkukka eli saintpaulia (Saintpaulia ionatha) - vielä tutummin santtu - on yksi maailman suosituimmista huonekasveista, eikä syyttä: eri värejä ja kuviointeja löytyy liki loputtomiin, ja kukkien muodoissakin löytyy valinnanvaraa vähintään tarpeeksi. Santut ovat myös verrattain helppoja saada viihtymään, vaikkei peukalo niin kovasti vihertäisikään. Toki eihän sitä aina voi onnistua, itsekin olen aiheuttanut hukkumiskuoleman ainakin kolmelle epäonniselle yksilölle...

Tämä on ainoa paavalinkukkani, jonka olen saanut elämään yli 2 vuotta... Taikasana on melko varmasti suojaruukun pohjalle laitetut "korokkeet", joiden ansiosta vesi ei vaan voi jäädä seisomaan juurille.

Luonnossa paavalinkukkia tavataan Itä-Afrikan rannikkoseutujen vuoristometsissä aluskasvina. Tästä voidaan siis päätellä niiden tarvitsevan lähinnä lämpöä, melko kosteaa ilmaa sekä osittaista varjoa; itse asiassa joidenkin lajikkeiden valontarve on niin vähäinen, että ne menestyvät oikeinkin hyvin jopa asunnon pohjoispuolella. Lämpökään ei yleensä ole huoneolosuhteissa ongelma, ja oman kokemukseni mukaan sanoisin, että normaali huonekosteus on yleensä ihan riittävä. Mikäli haluaa varmistaa riittävän ilmankosteuden, voi kasvin läheisyyteen asettaa vesiastian (esim. syvä lautanen) tai suihkuttaa sitä varovasti muutaman päivän välein. Kovin kylmää vettä on syytä välttää, sillä se voi aiheuttaa rumia laikkuja lehtiin.

Voisi helposti kuvitella, että sademetsäoloista peräisin oleva kasvi tarvitsisi runsasta kastelua, vaan eipä se aivan niin ole. Paavalinkukan juuret ovat melko hennot, joten se sietää märkyyttä todella huonosti - joskaan rutikuivaksi päästäminenkään ei ole hyvä juttu. Tavoitteena on siis suht tasainen kosteus. Monesti suositellaan paavalinkukkien kastelua altapäin, jotteivat lehdet vahingoittuisi, mutta eipä päältäpäin kastelukaan kasvia tapa.

Paavalinkukkia on helppo lisätä lehtipistokkaista: lehti irti emokasvista ja lehden alareunaan asti kosteaan multaan, se siitä. Lehti itse ei tule olemaan osa uutta kasvia, vaan aivan sen tyveen alkaa kasvaa pikkiriikkisiä lehtiä. Nämä taimet voi varovasti irrottaa lehdestä ja käyttää samaa lehteä lisäykseen useammankin kerran.

Uusi tulokas

Olen jo viittä vaille valmis puutarhuri, joten päätin ansaitsevani valmistujaislahjan (hieman etukäteen tosin). En vain voinut kävellä ohi tästä tarjouspöydän lasimaljasta! Ja mikäpä sopisikaan sinne paremmin kuin ilmakasvi, joka ei tarvitse viihtyäkseen juuri mitään muuta kuin sopivasti valoa ja kosteaa ilmaa.

No, jos totta puhutaan, niin ilmakasvien hoito on mulle vielä aika täyttä hepreaa, mutta eiköhän ainakin perusteet tule selväksi ennen kuin onnistun tappamaan tämän kaverin. Ainakin se alkoi tehdä uutta juurta jo pari päivää kotiin kantamisen jälkeen, joten tuskin sen olosuhteet ihan huonoimmat mahdolliset on. Tai sitten se on paniikissa ja yrittää karkuun.

Vihdoin täällä!

Ja tällä kertaa en edes puhu itsestäni, vaikka edellisestä blogitekstistä onkin jo tovi aikaa... Tarkoitan meidän huonekasvihörhöjen ikiomaa yhdistystä, Huonekasviseura ry:tä. Yhdessä on hyvä jakaa kokemuksia ja kasveja, ja onpa yhdistyksellä oma lehtikin. Yhteistyökumppaneitakin on luvassa enemmän tai vähemmän ympäri Suomenmaan, joten odotan vähintäänkin innolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Tästä linkistä pääset Huonekasviseura ry:n kotisivuille ja tästä puolestaan sen Facebook-sivulle.