Marraskuunkaktus (Schlumbergera truncata) kuuluu lehtikaktusten monenkirjavaan joukkoon. Erilaisia värejä on jalostettu noin tuhat ja yksi, ja luultavasti joka vuodeksi joku keksii taas yhden värisävyn lisää... Marraskuunkaktus täyttää niin kukkakauppojen kuin markettienkin pöydät aina joulun alla, ja varsin usein sitä kutsutaankin virheellisesti joulukaktukseksi. "Aitoa ja alkuperäistä" joulukaktusta ei juurikaan enää näe muualla kuin kasviharrastajien ikkunalaudoilla, mutta itse en anna sen häiritä; nättejä nämäkin ovat ja kukkivat pimeimpään ja synkimpään vuodenaikaan ilman mitään kommervenkkeja.
Itseltäni löytyy kolme eriväristä marraskuunkaktusta, ja ne ovat kukkineet lähes tauotta jo lokakuusta saakka. Luultavasti olisivat kukkineet vieläkin näyttävämmin, jos muistaisin lannoittaakin niitä edes joskus... Marraskuunkaktus tarvitsee kaktukseksi yllättävän paljon vettä ja ravinteita, mutta kohtuus kaikessa; multa saa kuivahtaa kastelujen välillä aika paljonkin, kunhan kastelee viimeistään siinä vaiheessa, kun lehdykät menevät nahistuneiksi ja ryppyisiksi. Kasvupaikan olisi hyvä olla melko valoisa, joskin nämä kaverit selviävät kyllä vähän pimeämmässäkin. Toki kukinta voi tuolloin jäädä varsin vaatimattomaksi.
Monella on tapana pitää marraskuunkaktuksia ulkona pitkälle syksyyn kukinnan parantamiseksi. Mun kaktukset pysyvät sisällä kesät talvet, ja olen ollut ihan tyytyväinen kukintaan niinkin... Kukin tavallaan siis. Pääasia on, että kasvin silloin tällöin "unohtaa" mahdollisimman vähälle hoidolle, jotta sille tulisi tarve kukkia.
PS. Luin äsken ensimmäistä kertaa elämässäni "oikeita" hoito-ohjeita marraskuunkaktukselle... Niiden mukaan kasvupaikka ei saisi olla vetoisa eikä kasvia käännellä kukinnan aikana. Omat kaktukseni ovat parvekkeen oven vieressä (ja ovi auki vähintään tunnin verran päivässä talvisinkin) ja todellakin kääntelen niitä surutta, kun haluan nähdä kukat. Eivät nuo siitä ole nokkiinsa ottaneet, mutta parempi varmaan olla kertomatta niille, mitä viralliset suositukset sanovat... ;)
