perjantai 29. tammikuuta 2016

Kaktusvauvojen koulintaa

Viime kesänä yksi marraskuunkaktuksistani päätti yllättää ja pullauttaa hedelmän. Pakkohan se oli kokeilla, mitä siemenistä tulisi, joten rutistin ne ulos ja pistin multaan. No, tokihan ne kaikki jäivät samaan kasaan, mutta itivät ja kasvoivat siitä huolimatta paremmin kuin oletin. Hiukan reilun puolen vuoden kuluttua kylvöstä tilanne näytti tältä:


Tänään päätin, että pienokaisten on aika itsenäistyä. Kaivoin siis koulimisvälineet esiin, eli kasan pikkupurkkeja (ja kertakäyttömukeja vielä varalle), multaa - ja hammastikun. :D  Niin, ja tietty koko pöytä piti päällystää sanomalehdellä, koska multa ja valkoinen pöytäliina on aika julmetun huono yhdistelmä...


Sitten vain täyttelemään purkkeja. Totesin pääseväni helpommalla, jos kastelen pintamullankin saman tien...


Kaktusten koukkiminen erilleen tiiviistä ryppäästä on muuten helvetillistä puuhaa... Paakku on tiivis, ja kuitenkin yksittäisen taimen juuret ovat julmetun pienet ja hennot. Onneksi olin kerrankin kaukaa viisas ja kastelin purkin puolisen tuntia ennen koulimisoperaatiota. (Ja näin sivumennen sanoen muuten, hammastikku on ihan huippu koulimishommissa!)


Ai ette usko vai, että puoli vuotta vanhan kaktuksen juuret ovat surkeat? No tässäpä havainnollistava kuva hammastikun kera:


Hammastikun kanssa on myös näppärää tehdä "reikä" multaan pikkutainta varten sekä tiivistää multa varovasti sen ympäriltä. Tai no, näppärää ja näppärää, mutta ainakin hiukan helpompaa.


Yksi vauva näyttää surkean pieneltä ja yksinäiseltä, vaikka purkkikaan ei ole suuren suuri, joten päätin laittaa (noin) viisi pikkuista per purkki. Kaktus on kuitenkin varsin hidaskasvuinen kasvi, joten tällä tavalla purkki ei näytä onnettoman tyhjältä seuraavaa kymmentä vuotta...


Purkkeja tuli lopulta seitsemän kappaletta. "Ehkä" täytyy jaella niitä hiukan kavereillekin, jos vaikka nämä sattuisivat joskus kasvamaan isoksi. :D  Seuraavaksi pitääkin sitten jännätä, millaisina nämä sitten joskus tulevaisuudessa kukkivat. Mulla ei nimittäin ole mitään aavistusta siitä, kuka on näiden pienokaisten isä...

torstai 21. tammikuuta 2016

Kastelu - aina yhtä hankalaa!

Helposti ajatellaan, että kastelu on kasvin hoidossa se helpoin osa-alue. Mieli muuttuu yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun kasvi toisensa jälkeen heittää henkensä kasteluvirheiden takia; aina tuntuu olevan joko liikaa tai liian vähän vettä, koskaan ei ole hyvä!

Mistä sen sitten tietää, mikä on sopiva määrä vettä ja kuinka usein? Jos asiaa kysyy äitini kaltaiselta ihmiseltä, vastaus on: "Sopivasti." Ei kuulosta kovin hyödylliseltä, mutta toisaalta yleispäteviä ohjeita on todella vaikea antaa. Yhdelle säännöllinen kastelu tarkoittaa desiä joka päivä, toiselle puoli desiä joka toinen viikko. Lisäksi vaikuttaa paikan valoisuus ja huoneen lämpötila - eli oikeastaan mitkään ohjeet eivät päde aina ja kaikkialla.

Yleisintä kuitenkin on, että kastellaan liikaa. Jatkuva märkyys ei ole hyväksi millekään kasville, ja hiukan pitkäksi venahtaneesta kuivuudesta toipuminen on kasville kuitenkin helpompaa kuin palaaminen elävien kirjoihin hukkumiskuoleman partaalta. Itse asiassa liki kaikille kasveille toimii ohje: pintamullan tulee kuivahtaa kastelujen välillä. (Toki poikkeuksia löytyy, joten kannattaa aina varmistaa jostain tarkemmat hoito-ohjeet erikseen.) Eli jos et ole varma, tarvitseeko kasvisi vettä vai ei, työnnä etusormi multaan ja kokeile.

Kastelijoita on karkeasti jaoteltuna kahta koulukuntaa: niitä, jotka kastelevat päältä päin (=suoraan multaan), ja niitä, jotka mieluiten lorauttavat sopivan vesimäärän aluslautaselle. Itse kuulun jälkimmäiseen kastiin - lähinnä siksi, että päältä kastellessa annoin aina liikaa vettä, jolloin mullan läpi hulahtava vesi tulvi pöydälle...

Jotain arviota kasvin vedentarpeesta voi tehdä myös ulkonäön perusteella. Mitä paksumpi ja nahkeampi lehti, sitä paremmin kasvi kestää kuivuutta - ja vastaavasti märkyys on tällaisille kasveille aina huono juttu. Tasaisempaa kosteutta kaipaavilla lehdet ovat usein hyvinkin ohuita, ja näille kavereille sitten taas jatkuva kuivuus on takuuvarma tappaja.

Tältä näyttää kiinanruusu, joka jälleen kerran protestoi vedenpuutettaan. (Ai minäkö unohtaisin kastelun?) Kun kasvi ei saa vettä, sen solukoiden nestejännitys vähenee, minkä me puolestaan voimme havaita lehtien lurpahtamisena. Toisaalta pitää muistaa, että liikakastelu oirehtii samoin - muista siis tarkistaa mullan tilanne, ennen kuin kippaat lisää vettä!

Entäs sitten orkideat? Perhoskämmekkää* on kehuttu helpoksi (eikä täysin syyttä!), mutta silti varsin moni saa ne tapettua - aivan oikein, liikakastelulla. Vaikka kyseessä onkin alkuperältään sademetsien asukki, se ei kuitenkaan ole vesikasvi... Sopiva kasteluväli perhoselle on yleensä n. 1-2 viikon välein, mutta pidempikään tauko silloin tällöin ei ole vaarallista.

Perhoskämmekän kastelutarpeen näkee varsin näppärästi sen juurista. Kun juuret alkavat muuttua harmahtaviksi ja ryppyisiksi, on kastelun aika.

Orkideoille suositellaan usein upotuskastelua, eli vaikka pesualtaaseen reilusti vettä ja rehu sinne joksikin aikaa. On tosin muistettava pitää huoli siitä, ettei lehtihankoihin jää vettä. Jokaisessa kasvissa on suunnitteluvirheensä; perhoskämmekässä ongelma on siinä, että lehtihankoihin jäävä vesi voi vahingoittaa kasvia ja jopa mädättää kasvupisteen.

Monet sanovat, että sopiva aika perhosen uppokastelulle on n. 15 minuuttia. Itse pidän sitä uimassa aika satunnaisia aikoja puolesta tunnista kahdeksaan tuntiin, eikä sillä ainakaan vielä ole ollut asiaan nokan koputtamista.

Avojuurisen perhosen kastelu toimii samalla periaatteella. Vaihtoehtoisesti sen juuria voi sumutella suhkupullolla, mutta koska olen laiska, niin...

*Itselläni on omakohtaista kokemusta vain perhoskämmekästä. Muiden orkideojen kastelu- ja hoito-ohjeita kannattaa kysellä esimerkiksi Suomen Orkideayhdistykseltä.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Perhoskämmekän muutto purkista vaasiin

Olen jo jonkin aikaa haaveillut ison perhoseni siirtämistä paljasjuuriseen elämään. Ei sille mitään erityistä syytä ole, näyttää vain omaan silmään kivemmalta eikä tarvitse vaivata päätään karikkeiden vaihtamisella (vaikkei sitäkään tarvitse vuosittain tehdä). :D  Tänään löysin kirpparilta nätin vaasin, joten päätin tarttua tuumasta toimeen. Kirjoitin tähän jonkinlaiset ohjeet niitä varten, jotka haluavat myös kokeilla jotain vastaavaa.

Vaihe 1: Tajua vasta kotona, että ostamasi vaasi on tähän tarkoitukseen todella huonon mallinen. Kohauta olkiasi ja päätä olla välittämättä äskeisestä havainnostasi.

Poista kukkavanojen tukikepit, kippaa purkki ylösalaisin (mieluiten roskiksen päällä) ja ala nitkuttaa purkkia pois.


Vaihe 2: Anna hetken päästä periksi ja leikkaa purkki rikki. Repäise muovin terävällä reunalla haava etusormeen.


Vaihe 3: Kun purkki on viimein poistettu (ja sormi laastaroitu), huokaise raskaasti ja ala selvittää juurten ja karikkeen sekasotkua.


Vaihe 4: Itke vähän, kun kymmenen minuutin ähellyksen jälkeen olet päässyt vasta tähän pisteeseen:


Vaihe 5: Riemuitse, kun sotku on viimeinkin selvitetty. Leikkaa huonot juuret pois ja huuhtele irtoroskat juurista hanan alla. Jottei totuus unohtuisi, kastele myös hiha ja puolet tiskipöydästä.


Vaihe 6: Itke taas, kun et voinut kuunnella järkesi ääntä ja unohtaa koko projektia. Juuristo ei yksinkertaisesti mahdu ilman väkivaltaa vaasin kapeimmasta kohdasta.

Täytä vaasi vedellä kitkan minimoimiseksi ja leikkaa vielä hiukan juuria pois. Tunge juuret kaikkia mahdollisia apukeinoja käyttäen mahdollisimman syvälle. Tanssi pieni voitontanssi, kun orkidea on vihdoinkin tukevasti vaasin suulla ja havaitset, että vaasin saa näppärästi tyhjennettyä ja täytettyä ilman, että kasvia liikuttaa yhtään mihinkään suuntaan.


Vaihe 7: Palkitse itsesi kupposella teetä (tai jollain muulla valitsemallasi juomalla) ja juo se orkideaasi ihaillen. Kaikesta huolimatta orkidea ja vaasi näyttävät sopivan yhteen vallan mainiosti. :)

torstai 14. tammikuuta 2016

"Pullo-orkidean" kuulumisia

Pari viikkoa sitten alkanut kokeilu työnimellä pullo-orkidea ei oikein ottanut onnistuakseen... Ilmankosteus pullossa ei vain riitä, joten kerran tai pari viikossa arvon lady pääsee vesilasiin "kylpemään". Pudotti melkein kaikki kukatkin, mokoma...


No, onneksi perhoskämmekät asustelevat varsin mielellään ilman kasvualustaakin, kunhan ei ihan pelkällä Pyhällä Hengellä tarvitse elää. Kastelu silloin tällöin riittää oikein mainiosti. :)

lauantai 9. tammikuuta 2016

Virtuaalisia kasveja

Onko vihreä peukalosi keskellä kämmentä tai syökö kissasi kaikki kasvit sitä mukaa, kun ehdit kantaa niitä ovesta sisään? Tai onko muuten vain tylsää, kun joulukukat on jo heivattu menemään mutta "vakituisten" kasvien kevätkunnostusrumbaa ei voi vielä aloittaa?

Ei hätää! Kaikenlaisten enemmän tai vähemmän aivottomien pelien virrasta löytyy myös kourallinen kasviaiheisia pelejä. Jotkut ovat aika huoletonta ajanvietettä, toisissa taas saa pistää harmaat aivosolunsa kunnolla töihin - voisi siis sanoa, että jokaiselle jotain. ;)

Esittelen tässä kolme peliä, joita olen itse tullut kokeilleeksi. Kaikki niistä ovat ladattavissa Steamista, kenties muualtakin. Rahaa kuluu muutama euro, mutta niin kuluu oikeisiin kasveihinkin... Ja kasvithan ovat aina hyvä sijoitus, eikö totta?

VIRIDI
Viridissä kasvatetaan ruukkuistutusta likimain reaaliajassa. Alussa saat valita ruukun ja siihen tulevan istutuksen muutamasta valmiista vaihtoehdosta - ja sitten vain odottelemaan. Peli vie aikaa n. 5 min päivässä; purkista nypitään rikkaruohot ja tarkistetaan, täytyykö kasveja kastella vai ei. Se siitä. Ei mitään hienoa ja monimutkaista, vaan silti niin koukuttavaa...


Itse peli on ilmainen, mutta jos haluat istutukseesi jotain lisää, jokainen siemen maksaa jokusen sentin. Toki kerran viikossa saa yhden ilmaisen "yllätyssiemenen", joten istutus kasvaa pikkuhiljaa ilman yhtä ainoaa roposta oikeaa rahaa.

PLANT TYCOON
Plant Tycoon on kokeilijan aarreaitta: kasveja pystyy risteyttämään ihan miten sattuu, ja lopputulosta odottaa aina suurella mielenkiinnolla. Tässä pelissä kasvatetaan kasvit siemenistä kukkiviksi ja siemeniä tuottaviksi kasveiksi. Kasveja voi myös myydä, ja myyntituloilla saa hankittua parempia työvälineitä, hienompaa multaa, erikoisia siemeniä...


Isohko miinus on se, että pelin aika juoksee silloinkin, kun peli ei ole auki; toisin sanoen kasvit voivat kuukahtaa kuivuuteen, jos ei muista erikseen laittaa asetuksista ajankulkua pois päältä silloin, kun lopettaa pelin. Toisaalta kun sen muistaa tehdä, tästä irtoaa hupia pitkäksi aikaa. :)

Pelin hinta on 9,99 €.

CRAZY PLANT SHOP
Crazy Plant Shop on juuri sinulle, joka pidit lukion perinnöllisyystieteen kurssia lasten leikkinä. Tässä pelissä nimittäin pitää risteyttää kasveja niin, että jälkeläisellä on halutut ominaisuudet, joten aivojaan saa välillä vaivata oikein kunnolla. Varsinkin, kun yrityksiä on "päivän" aikana rajoitettu määrä, ja osa niistä kuluu jo siihen, että saa tuotettua oikeanlaiset vanhemmat.


Siinä suhteessa peli on hyvinkin realistinen, että asiakkaat haluavat yleensä juuri sitä, mitä ei varastossa satu olemaan ja mitä ei myöskään ihan niin vain saa hankittua... ;)  Tilauksia täytyykin oppia valikoimaan niin, että saa samalla tuotettua itselleen hyvää jalostusmateriaalia. Heterotsygootit on pop!

Pelin hinta on 4,99 €.

tiistai 5. tammikuuta 2016

Kuukauden kasvi: kultaköynnös

Kultaköynnös (Epipremnum pinnatum) on varmaan yksi helpoimmista viherkasveista, joita maa päällään kantaa. Trooppisen metsän kasvina sitä on vaikea kastella liikaa, mutta eipä se toisaalta ota nokkiinsa siitäkään, jos kastelu välillä pääsee unohtumaan kuukaudeksikin. Suoraa paahdetta se ei siedä, mutta muutoin se ei ole kovin ronkeli valon määrän suhteen; toki kalpeammat lajikkeet tarvitsevat enemmän valoa, ja tuo kuvassakin oleva tavallisin muoto kadottaa kirjavuutensa kovin pimeässä paikassa.


Kultaköynnös on alkuperältään liaanikasvi, ja siitä tuleekin melko nopeasti ns. metritavaraa. Köynnös lähtee kuitenkin herkästi "kaljuuntumaan" tyvestä alkaen, joten sitä on hyvä uudistaa säännöllisesti leikkaamalla pitkät versot aivan lyhyiksi. Jotta koko kasvi ei näyttäisi ihan kaljulta operaation jälkeen, kannattaa leikkauksia porrastaa, esim. yksi verso per vuosi. Leikkauksesta "yli" jääneet pätkät voi puolestaan helposti juurruttaa vesilasissa ja niistä voi koota uuden purkillisen kultaköynnöstä (yhteen purkkiin kannattaa laittaa useampi pätkä, koska tämä kasvi ei juurikaan haaraudu vaikka tanssisit ripaskaa sen ympärillä). Versot juurtuvat yleensä hyvin myös ihan vain kosteaan multaan työnnettyinä.

Eräs huomionarvoinen asia on, että kultaköynnöksen ilmajuuret tarttuvat huokoisiin pintoihin ihan käsittämättömän lujasti. Kannattaa siis pitää huolta siitä, ettei kasvin ulottuvilla ole mitään, mihin se voisi takertua. Vuokranantajasi ei välttämättä arvosta sitä, jos kasvisi mukana asunnosta lähtee puolikas seinä...

maanantai 4. tammikuuta 2016

Kevättä odotellessa

Talvi vasta alkoi täällä länsirannikolla, mutta mun katse tähyää jo kevääseen... Katselen kaikkia kasveja vuoronperään ja mietin, mitä millekin täytyy tehdä sitten, kun valon määrä tästä vielä hiukan lisääntyy.

Jotainhan oli keksittävä, ennen kuin leikkelen tekemisen puutteessa kaikki kaljuiksi, joten kävin Plantagenissa törsäämässä joulun alla saamani alekupongin (yksi orkidea -20 %). Isäntä kielsi ostamasta mitään suurta ja kallista, joten ostin sitten minikokoisen perhoskämmekän. (Ja sain uuden alennuskupongin... -50 % viherkasvista. Apua.) Aikani kuluksi askartelin sitten tällaisen:


Pullon pohjalla on Kekkilän jäänsinistä koristekatetta (alias lasimurskaa) ja muutama kirkas lasihelmi. Niin, ja tietty vettä. Pikkuperhosen poistin purkistaan ja putsasin juuret siitä halvatun sahanpuru-sammal-mössöstä, mitä noille aina laitetaan kasvualustaksi. Jos joku tietää, miksei minejä koskaan istuteta kunnolliseen alustaan, niin kertokoot minullekin...

Teoriani mukaan orkidea toimii tuossa pullonsuulla sen verran tehokkaana tulppana, että ilmankosteus pullon sisällä nousee riittävän suureksi juuristoa ajatellen. Näinollen tuota ei tarvitsisi muistaa kastella lainkaan, kunhan silloin tällöin lisää vettä pulloon. :)  No, ajattelin kyllä myös ottaa aika ajoin orkidean tuosta kokonaan pois ja antaa juuristolle päivän tai parin "ilmakylpyjä". Katsotaan, mikä on tilanne parin kuukauden päästä!


Tähän aikaan vuodesta ei vielä oikein valo riitä, mutta oli silti pakko ottaa varaslähtö kevätkylvöihin. Tungin tähän 10 klementiinin siementä; eipä siinä mitään menetä, jos yksikään ei idä. Ainakin ne taisivat saada kunnon lämpöshokin... Säilytän multapussiani parvekkeella, ja kun olin syksyllä kipannut siihen päälimmäiseksi märkää multaa, niin tietty se oli sitten ihan tosissaan jäässä. Äkkiähän tuo suli sellaiseksi, että se käyttäytyi kuin multa, mutta julmetun kylmää se oli varmasti vielä pitkän aikaa... :D


Ja sitten vielä tämä murheenkryyni... Ostin joulun alla yhtä koristeistutusta varten kodinonnen, joka oli pakko jakaa puoliksi. Toisen puolikkaan jätin sitten itselleni, eikä se kyllä ainakaan ole piristynyt tässä kuukauden aikana. Juuripaakku oli ostohetkellä aivan liian märkä ja juuristokin vähän heikon näköinen, joten odotukset eivät lähtökohtaisestikaan olleet kovin korkealla, mutta ei tämä silti paljoa naurata. Voipi olla, että tässä on nyt sitten vuoden ensimmäinen raato. :P