keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Haasteena kääpiöesikko

Koulun käytävällä oli myynnissä kääpiöesikoita hintaan 1 €/kpl. Pakkohan sellainen oli ostaa - varsinkin, kun olin itse koulimassa niitä syksyllä. Värin valinta vain oli julmetun vaikeaa... Liian kivoja värejä!


Koko kevättalven olen lukenut ja kuullut joka puolelta, kuinka esikko on niin hankala pitää hengissä, joten minähän päätin, että hyväksyn haasteen! :D  Hetken pähkäiltyäni totesin lasitetun parvekkeen olevan suorastaan täydellinen paikka: paljon valoa ja vain muutama plusaste. Vielä kun muistaisi tarkistaa kastelutarpeen riittävän usein, parvekkeelle on aina liian helppoa unohtaa kaikki...

Kaveri on nököttänyt tuolla parvekkeen pöydällä nyt viikon verran, ja varsin terhakalta se näyttää edelleen. Juurelta tunkee nuppua ihan solkenaan ja jo avautuneetkin kukat näyttävät kestävän oikein hyvin, joten eiköhän tästä saada nauttia vielä kauan. :)  Mikäli hajamielinen kastelija ei koidu esikon turmioksi, se pääsee keväällä mökille kukkapenkkiin - ja sitten saankin jännätä, selviääkö se seuraavasta talvesta vai ei. Pidetään siis peukkuja!

maanantai 22. helmikuuta 2016

Kiinanruusun leikkaus

Vihdoinkin alkaa olla sen verran valoa, että uskalsin tarttua vuoden rasittavimpaan hommaan: kiinanruusun leikkaamiseen. Se kasvaa ihan järjetöntä vauhtia! Aivan sama, kuinka paljon siitä vuosittain leikkaa, lähtötilanne on silti aina tämä:


Aiemmin olen napsinut oksia enemmän tai vähemmän varovasti - eli siis jättänyt jonkun sentin edellisen vuoden kasvuakin - mutta tällä kertaa päätin, että nyt parturoidaan oikein kunnolla. Niinpä armoa ei pyydetty eikä annettu, ja kymmenisen minuuttia myöhemmin jäljellä oli aika surkean näköinen raasku...


Aika moneen oksaan ei jäänyt yhtä ainoaa lehteä, mutta en epäile hetkeäkään, etteikö tämä olisi ensi keväänä taas aivan valtava puska. Nyt vain jännitän sitä, mitä näin raju leikkaus teki arvon diivan kukintahaluille; se on ollut viime vuosina vähän laiska kukkimaan, joten arvelin kunnon potkun persuksiin olevan paikallaan.


Lattialle päätyneiden oksien määrä oli kyllä jälleen hirvittävä... Tällä kertaa päätin olla kiikuttamatta niitä kaikkia kompostiin. Poistin lehtiä, lyhensin varsia ja lykkäsin maljakkoon:


En ihan vieläkään löytänyt sisäistä floristiani, mutta tarkoituksena olikin vain saada pätkät veteen. Tarkoituksena olisi, että edes osa oksista kasvattaisi juuret ja voisin lähettää ne maailmalle uusiin koteihin. :)  (Paha vain, että jostain mystisestä syystä en vain saa pidettyä kiinanruusun pistokkaita hengissä... Tuostakin kimpusta suurin osa lurpattaa jo nyt.)

perjantai 5. helmikuuta 2016

Kuukauden kasvi: pitkälehtiviikuna

Pitkälehtiviikuna (Ficus binnejidkii) kuuluu sarjaan "liki idioottivarmat kasvit". Omani on kokenut niin kuivuuden kuin märkyydenkin, tukalan kuuman helteen ja talvisen viiman ja päälle päätteeksi vielä kämpän pimeimmän nurkankin. Eihän se niin tuuhea ole mitä se voisi olla, mutta kaikesta tästä huolimatta se on yhä elossa ja jaksaa vääntää uusia lehtiä jopa keskellä talvea. :D

Mun viikuna näytti yksinäiseltä, joten "Kung-fu Panda" saa pitää sille seuraa... :'D

Pitkälehtiviikuna on pieni puu, joka viihtyy parhaiten runsaassa hajavalossa - ei siis suorassa paahteessa, mutta ei myöskään siellä pimeässä nurkassa, jossa ylläolevan kuvan reppana joutui pari vuotta viettämään. Vettä se ei tarvitse mitenkään valtavasti, kunhan nyt kastelee edes vähän useammin kuin kaktuksia... Kapealehtisille kasveille tyypillisesti pitkälehtiviikunan lehtien kärjet kuivuvat herkästi etenkin talvisaikaan. Se ei kuitenkaan ole vaarallista eikä juurikaan haittaa kasvin elämää, kunhan sillä vain on riittävän hyvät olot tehdä uuttakin kasvua.

Pitkälehtiviikunaa näkee useimmiten julkisten tilojen kasvina, ja niihin se sopiikin oikein komeasti; hyvissä oloissa (ja riittävän tilavassa ruukussa) pitkälehtiviikuna voi kasvaa jopa viiden metrin korkuiseksi! No, harva tila on tarpeeksi suuri siihen, mutta onneksi hätä ei ole tämän näköinen. Kuten valtaosa muistakin huonekasveina viihtyvistä viikunoista, myös pitkälehtiviikunan voi napsaista poikki, jos se uhkaa kasvaa liian suureksi. Muutoinkin sen oksia kannattaa silloin tällöin typistellä, jolloin oksat lähtevät haarautumaan ja kasvista tulee tuuheampi.

Ja kyllä, tätäkin kasvia voi lisätä niistä irtileikatuista pätkistä... ;)