Aikuiset harsosääsket eivät ole ongelma, sillä ne syövät lähinnä levää ja mätänevää kasviainesta. Niiden mullassa mönkivät toukat sen sijaan syövät edellämainittujen lisäksi myös kasvien hiusjuuria, mikä luonnollisesti on omiaan aiheuttamaan ongelmia. Oma ongelmansa on se, että harsosääskien torjunta vaatii vähän muutakin kuin pari suihkausta pyretriiniä...
Laitoin sinne tänne pieniin purkkeihin vettä ja tipan Fairya. Aikuiset harsosääsket lentävät näihin ansoihin ja hukkuvat sinne - ja jos olen onnekas, ne tekevät sen ennen munintaa.
Kaiken A ja O on - kuten muidenkin tuholaisten kohdalla - tehdä elinoloista mahdollisimman epäsuotuisat tuholaisen kannalta. Harsosääsket rakastavat kosteaa multaa, joten mullan on annettava kuivahtaa kunnolla kastelujen välillä. Myös altakastelu auttaa, sillä silloin multa on kosteaa pohjalla eikä pinnassa, jossa toukat viihtyvät. Luin jostain ohjeen, että mullan pintaan tökätty raaka peruna houkuttelisi toukat puoleensa, mutta tällaisella purkkimäärällä perunoita menisi aikamoinen määrä. Sitä paitsi kuinka moni pitäisi täysijärkisenä ihmistä, jolla on kukkapurkeissaan raakoja perunasiivuja? :'D
Aikuisia harsosääskiä hävittämällä voi myös vähentää munivien naaraiden ja sitä kautta toukkien määrää. Tätä tarkoitusta varten puutarhaliikkeissä myydään ns. liima-ansoja, jotka ovat vähän kuin tikun nokkaan laitettuja kärpäspaperin paloja. Nämä tökätään purkkiin, jolloin kosiolennoilla lentelevät aikuiset yksilöt jäävät satimeen. On kuitenkin hyvä muistaa, että ansoja on syytä pitää esillä vielä jonkin aikaa näkyvän ongelman katoamisen jälkeen; vaikka aikuisia yksilöitä ei enää näkyisi, mullassa voi vielä mönkiä toukkia.
Ja loppuun vielä yksi muistutus: oli kyse mistä tahansa tuholaisesta tai taudista, paras puolustuskeino on huolehtia siitä, että kasvit olisivat mahdollisimman hyvinvoivia. Aivan samoin kuin perusterve ihminen jaksaa nujertaa taudit helpommin, myös vahvat kasvit pärjäävät huonokuntoisia paremmin biologisessa sodankäynnissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti