Perhoskämmekkä (Phalaenopsis) on yleisin kotoa löytyvistä orkideoista, ja monen mielestä myös helpoin; ei suoraa auringonvaloa ja tilkka vettä silloin tällöin riittää varsin pitkälle. Tärkeintä on muistaa, että päällyskasvina sen juuret kaipaavat ympärilleen ilmaa, joten niitä ei pidä istuttaa tavalliseen multaan.
Huonekasvina kasvatettava perhoskämmekkä on monien luonnonvaraisten lajien välinen risteymä. Yhteistä näille luonnonlajeille on lähinnä se, että ne elävät päällyskasveina kutakuinkin Kaakkois-Aasiasta Pohjois-Australiaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Kovinkaan paljoa näistä lajeista ei luonnollisessa elinympäristössään kuitenkaan tiedetä, sillä tutkimusta on viime vuosikymmeninä tehty kovin vähän.
Eksoottisuutensa takia perhoskämmeköistä liikkuu paljon sitkeitä myyttejä. Näistä suurin osa liittyy kasteluveteen; yhä edelleen kuulee väitteen, jonka mukaan vesijohtovettä ei pitäisi käyttää kasteluun kuin äärimmäisessä hätätapauksessa. Väite saattaa pitää paikkansa jossain muualla maailmassa, mutta Suomen vesijohtovesi on aivan käypää "perhosten" kasteluun. Jos joku haluaa keräillä sadevettä tai sulattaa lunta niin antaa mennä, mutta tarpeellista se ei ole.
Toinen yleinen uskomus on se, ettei "perhosia" saisi pitää muissa kuin läpinäkyvissä ruukuissa ja suojaruukut olisivat aivan ehdoton ei. Tämä on täyttä kukkua sikäli, että perhoskämmekät pärjäävät vallan mainiosti ihan millaisessa ruukussa tahansa, kunhan kasvualusta on sopiva. Toki kastelutarpeen arviointi ja juurten kunnon tarkkailu on helpompaa, jos ruukusta näkee läpi, mutta se ei varsinaisesti liity kasvin viihtymiseen.
Perhoskämmekän kasvualustaksi sopii ns. orkideamulta tai ihan luonnosta (maanomistajan luvalla!) kerätty ja hiukan pienemmäksi pilkottu männynkaarna. Halutessaan "perhosia" voi kasvattaa myös kokonaan ilman kasvualustaa, kuten itse teen. Tällä metodilla kastelu on hieman erilaista: kun karikkeessa kasvavaa kasvia kastellaan upotuskasteluna n. kerran viikossa, nakuilevilla lajitovereilla on astiansa pohjalla tilkka vettä lähes jatkuvasti. Itse lorautan astian pohjalle pari senttiä vettä ja annan olla siihen asti, että kaikki vesi on hävinnyt. Sitten rehu saa olla kuivana parista päivästä viikkoon (riippuen lähinnä mun muistista), kunnes kaadan taas hiukan vettä. Tämä toimii mulla, jollain toisella ei välttämättä. Kokeilemalla selviää!
Perhoskämmekät ovat aika omapäisiä kukintansa suhteen. Ne saa kyllä kukkimaan uudestaan ilman mitään sen kummempia poppakonsteja, mutta ajankohdan ne päättävät itse. Tämäkin kaveri murjotti puoli vuotta, mutta nyt sitten kaikkein pimeimpänä vuodenaikana keksi alkaa vääntää nuppuja...
