Kultaköynnös (Epipremnum pinnatum) on varmaan yksi helpoimmista viherkasveista, joita maa päällään kantaa. Trooppisen metsän kasvina sitä on vaikea kastella liikaa, mutta eipä se toisaalta ota nokkiinsa siitäkään, jos kastelu välillä pääsee unohtumaan kuukaudeksikin. Suoraa paahdetta se ei siedä, mutta muutoin se ei ole kovin ronkeli valon määrän suhteen; toki kalpeammat lajikkeet tarvitsevat enemmän valoa, ja tuo kuvassakin oleva tavallisin muoto kadottaa kirjavuutensa kovin pimeässä paikassa.
Kultaköynnös on alkuperältään liaanikasvi, ja siitä tuleekin melko nopeasti ns. metritavaraa. Köynnös lähtee kuitenkin herkästi "kaljuuntumaan" tyvestä alkaen, joten sitä on hyvä uudistaa säännöllisesti leikkaamalla pitkät versot aivan lyhyiksi. Jotta koko kasvi ei näyttäisi ihan kaljulta operaation jälkeen, kannattaa leikkauksia porrastaa, esim. yksi verso per vuosi. Leikkauksesta "yli" jääneet pätkät voi puolestaan helposti juurruttaa vesilasissa ja niistä voi koota uuden purkillisen kultaköynnöstä (yhteen purkkiin kannattaa laittaa useampi pätkä, koska tämä kasvi ei juurikaan haaraudu vaikka tanssisit ripaskaa sen ympärillä). Versot juurtuvat yleensä hyvin myös ihan vain kosteaan multaan työnnettyinä.
Eräs huomionarvoinen asia on, että kultaköynnöksen ilmajuuret tarttuvat huokoisiin pintoihin ihan käsittämättömän lujasti. Kannattaa siis pitää huolta siitä, ettei kasvin ulottuvilla ole mitään, mihin se voisi takertua. Vuokranantajasi ei välttämättä arvosta sitä, jos kasvisi mukana asunnosta lähtee puolikas seinä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti