Kiinanruusun leikkaus

Vihdoinkin alkaa olla sen verran valoa, että uskalsin tarttua vuoden rasittavimpaan hommaan: kiinanruusun leikkaamiseen. Se kasvaa ihan järjetöntä vauhtia! Aivan sama, kuinka paljon siitä vuosittain leikkaa, lähtötilanne on silti aina tämä:

Aiemmin olen napsinut oksia enemmän tai vähemmän varovasti - eli siis jättänyt jonkun sentin edellisen vuoden kasvuakin - mutta tällä kertaa päätin, että nyt parturoidaan oikein kunnolla. Niinpä armoa ei pyydetty eikä annettu, ja kymmenisen minuuttia myöhemmin jäljellä oli aika surkean näköinen raasku...

Aika moneen oksaan ei jäänyt yhtä ainoaa lehteä, mutta en epäile hetkeäkään, etteikö tämä olisi ensi keväänä taas aivan valtava puska. Nyt vain jännitän sitä, mitä näin raju leikkaus teki arvon diivan kukintahaluille; se on ollut viime vuosina vähän laiska kukkimaan, joten arvelin kunnon potkun persuksiin olevan paikallaan.

Lattialle päätyneiden oksien määrä oli kyllä jälleen hirvittävä... Tällä kertaa päätin olla kiikuttamatta niitä kaikkia kompostiin. Poistin lehtiä, lyhensin varsia ja lykkäsin maljakkoon:

En ihan vieläkään löytänyt sisäistä floristiani, mutta tarkoituksena olikin vain saada pätkät veteen. Tarkoituksena olisi, että edes osa oksista kasvattaisi juuret ja voisin lähettää ne maailmalle uusiin koteihin. :)  (Paha vain, että jostain mystisestä syystä en vain saa pidettyä kiinanruusun pistokkaita hengissä... Tuostakin kimpusta suurin osa lurpattaa jo nyt.)