lauantai 19. maaliskuuta 2016

Yrittänyttä ei laiteta!

Mun vaasiin siirretty perhoskämmekkä näyttää aika surkealta... Olin sitten kuitenkin liian kovakourainen, ja juuret ottivat turhan paljon osumaa. Elvytys on ollut käynnissä jo viikon päivät, mutta toistaiseksi muutosta parempaan päin ei ole ollut havaittavissa. :(


Orkidea-raasun kohtaloa surkutellessani törmäsin Pinterestissä ohjeeseen, jolla voisi kokeilla lisätä perhoskämmeköitä kukkavanan pätkistä. Liian hyvää ollakseen totta? Enpä tiedä, mutta ohje lähti kokeiluun just nyt!

Perhoskämmekän lisäksi puuhaan tarvitaan rahkasammalta (jos keräät itse metsästä, muista maanomistajan lupa!), teräase ja sopiva purkki, tässä tapauksessa keittiön roskiksesta dyykattu viinirypälerasia. Ja no, enpä menisi vannomaan tuosta sammaleesta, että se on oikeaa lajia, metsässä kun on vähän heikosti nimilappuja sammalmättäissä...


Nypi sammaleen joukosta suurimmat roskat pois ja ala latoa niitä rasiaan. (Reiällinen rasia kannattaa vuorata esim. talouspaperilla, ettei kaikki pienempi aines ole hetken päästä pöydällä.) Tässä vaiheessa on hyvä myös miettiä vastausta vääjäämättömään kysymykseen: "Mitä helvettiä sä oikein teet?!?" :'D


Kun rasia on ääriään myöten täynnä sammalta, kostuta "patja" kunnolla. Suihkupullo ei ehkä sittenkään ollut se fiksuin vaihtoehto tähän, sillä sammal imee vettä yllättävän paljon... Aika kauan sai siis ruiskia, että myös pohjimmaiset sammaleet olivat kunnolla kosteita.


Leikkaa kukkavana poikki ja pätki se niin, että jokaiseen jää ainakin yksi "solmukohta" - eli siis tuo vaalea kohta, jossa on joskus ehkä ollut kukka.


Kaiva maustehyllystä salainen ase nimeltä kaneli.


Kaneli toimii juurrutushormonina ja ehkäisee sieni- ja bakteeritauteja kasveilla. Dippaa siis kaikki leikkuupinnat kaneliin - ja tupsuttele varmuuden vuoksi myös siihen tynkään, joka jäi kasviin - ja laita pätkät makaamaan sammalpedille.


Lopuksi koko komeus laitetaan läpinäkyvään muovipussiin, jotta ilmankosteus pysyisi mahdollisimman suurena, ja laitetaan jonnekin, missä on tarjolla paljon valoa muttei kuitenkaan suoraa paahdetta. Ei muuten ihan helppo tehtävä huoneessa, jonka ikkuna on etelään päin... No, luulen löytäneeni sopivan nurkan, joten nyt sitten vain odotellaan.


Sammaleen kosteustilanne olisi hyvä tarkistaa vaikka päivittäin, sillä jos systeemi pääsee kuivumaan, peli on pelattu saman tien. Ja muutenkaan tämä ei ole kaikkein hätäisimmän ihmisen hommaa, sillä kasvuunlähtöön voi kulua kuukausia - jos sitä edes tapahtuu. Aika näyttää...

2 kommenttia:

  1. Ulla-Kristiina Salmi19. maaliskuuta 2016 klo 21.23

    Mielenkiinnolla odotan, miten käy

    VastaaPoista
  2. Tosi mielenkiintoista. Omassa perhoskämmekässäni on elossa oleva kukkavana, joka ei ole kukkinut aikoihin. Voisin kokeilla samaa, kunhan löydän rahkasammalta lumien alta.

    VastaaPoista