Yrittänyttä ei laiteta!

Mun vaasiin siirretty perhoskämmekkä näyttää aika surkealta... Olin sitten kuitenkin liian kovakourainen, ja juuret ottivat turhan paljon osumaa. Elvytys on ollut käynnissä jo viikon päivät, mutta toistaiseksi muutosta parempaan päin ei ole ollut havaittavissa. :(

Orkidea-raasun kohtaloa surkutellessani törmäsin Pinterestissä ohjeeseen, jolla voisi kokeilla lisätä perhoskämmeköitä kukkavanan pätkistä. Liian hyvää ollakseen totta? Enpä tiedä, mutta ohje lähti kokeiluun just nyt!

Perhoskämmekän lisäksi puuhaan tarvitaan rahkasammalta (jos keräät itse metsästä, muista maanomistajan lupa!), teräase ja sopiva purkki, tässä tapauksessa keittiön roskiksesta dyykattu viinirypälerasia. Ja no, enpä menisi vannomaan tuosta sammaleesta, että se on oikeaa lajia, metsässä kun on vähän heikosti nimilappuja sammalmättäissä...

Nypi sammaleen joukosta suurimmat roskat pois ja ala latoa niitä rasiaan. (Reiällinen rasia kannattaa vuorata esim. talouspaperilla, ettei kaikki pienempi aines ole hetken päästä pöydällä.) Tässä vaiheessa on hyvä myös miettiä vastausta vääjäämättömään kysymykseen: "Mitä helvettiä sä oikein teet?!?" :'D

Kun rasia on ääriään myöten täynnä sammalta, kostuta "patja" kunnolla. Suihkupullo ei ehkä sittenkään ollut se fiksuin vaihtoehto tähän, sillä sammal imee vettä yllättävän paljon... Aika kauan sai siis ruiskia, että myös pohjimmaiset sammaleet olivat kunnolla kosteita.

Leikkaa kukkavana poikki ja pätki se niin, että jokaiseen jää ainakin yksi "solmukohta" - eli siis tuo vaalea kohta, jossa on joskus ehkä ollut kukka.

Kaiva maustehyllystä salainen ase nimeltä kaneli.

Kaneli toimii juurrutushormonina ja ehkäisee sieni- ja bakteeritauteja kasveilla. Dippaa siis kaikki leikkuupinnat kaneliin - ja tupsuttele varmuuden vuoksi myös siihen tynkään, joka jäi kasviin - ja laita pätkät makaamaan sammalpedille.

Lopuksi koko komeus laitetaan läpinäkyvään muovipussiin, jotta ilmankosteus pysyisi mahdollisimman suurena, ja laitetaan jonnekin, missä on tarjolla paljon valoa muttei kuitenkaan suoraa paahdetta. Ei muuten ihan helppo tehtävä huoneessa, jonka ikkuna on etelään päin... No, luulen löytäneeni sopivan nurkan, joten nyt sitten vain odotellaan.

Sammaleen kosteustilanne olisi hyvä tarkistaa vaikka päivittäin, sillä jos systeemi pääsee kuivumaan, peli on pelattu saman tien. Ja muutenkaan tämä ei ole kaikkein hätäisimmän ihmisen hommaa, sillä kasvuunlähtöön voi kulua kuukausia - jos sitä edes tapahtuu. Aika näyttää...

Rönsyliljan kevätsiivous

Mun rönsylilja oli jo pitkään näyttänyt aivan kamalalta, koska olen aina ollut vähän laiska nyppimään kuivia lehtiä pois... Kun sitten päätin tehdä rönsyliljasta maaliskuun kuukauden kasvin, totesin, että nyt on kyllä pakko jo siivota tuo rontti vähän edustavampaan kuntoon. :D

Olen kerran aiemmin vaihtanut tämän toiseen purkkiin, ja silloin tarvitsin avukseni vasaraa... Päätin yrittää päästä tällä kertaa helpommalla (enkä todellakaan halunnut taas joutua hajottamaan ruukkua!), joten laitoin purkin vatiin ja kastelin yltä ja alta mahdollisimman hyvin - ja jätin likoamaan pariksi tunniksi, jotta paakku varmasti olisi oikein pehmeä ja lähtisi siis helposti pois.

Tunnen itseni ja sähläystaipumukseni sen verran hyvin, että päätin suosiolla uhrata yhden jätesäkin pöytää suojaamaan... Jospa tällä tavoin multaa ei päätyisi ihan niin paljon pöytäliinalle. ;)  Tässä vaiheessa myös revin irti suurimman osan kuivuneista lehdistä, jotta pyöriteltävänä olisi mahdollisimman vähän materiaalia.

Kaksi tuntia liotusta ja tässä tulos?!? Voi elämä. Multa on näköjään painunut tiiviimmäksi kuin osasin kuvitellakaan...

Edellisestä purkinvaihdosta oli jo sen verran paljon aikaa, että ylläolevan kuvan tilanne juurien suhteen näytti vähän huolestuttavalta - yleensä kun rönsylilja tekee oikein paksuja juuria purkin täydeltä. Päätin siis tavoistani poiketen riipiä koko paakun auki ja katsoa, mikä oikein on ongelmana. Menin sanattomaksi. Juuret olivat nyrkin kokoisena, jumalattoman tiiviinä klimppinä! Ei mikään ihmekään, että kasviparka näyttää surkealta, kun juuret puristavat toisiaan kasaan...

Ratkaisu ongelmaan oli varsin radikaali: puukko esiin ja kunnon viillot juuripaakkuun. Kun sitten istutin kaverin uuteen ruukkuun, väänsin paakkua mahdollisimman paljon auki, jotta uusilla juurilla olisi kunnolla tilaa kasvaa.

Lopuksi vähän esteettistä hienosäätöä, eli leikkasin kaikki kuivat lehdenkärjet pois. Ei mitenkään ehdottoman tarpeellinen toimenpide, mutta näyttää kivemmalta ja siistimmältä. :)

Ja lopuksi se mälsin työvaihe eli jälkien siivous... Voi kun joku tekisi tämän aina mun puolesta!

Kaikkinensa varsin työläs projekti, mutta oli se sen arvoista. Rönsylilja on taas siisti, ja nyt sillä on hyvät edellytykset jatkaa kasvuaan muutama vuosi. :)

PS. Näin viikon verran tuon operaation jälkeen voisin vaikka vannoa, että lehdet ovat tanakammat ja värit vahvemmat kuin ennen... Ilmeisesti kasvikin siis arvosti tätä kaikkea, vaikka jouduinkin olemaan aika väkivaltainen!

Kello viiden tee?

Naistenpäivän kunniaksi päätin askarrella itselleni jotain kivaa. Kaapissa lojui tyhjänpanttina lasinen teepannu, kirjolehti tekee poikasia kuin viimeistä päivää... Jep, tärkeimmät tykötarpeet kasassa, eikun hommiin!

Tarvikkeet:

• multaa (ylläri)
• kasveja, joista voit ottaa pistokkaita
• lasinen tee- tai kahvipannu
• terävä veitsi
• koristetta mullan pinnalle (mulla koristesoraa ja simpukankuoria)

Vaihe 1: Ota kasveistasi sellainen määrä pistokkaita, jonka oletat mahtuvan kivasti pannun sisälle. Veitsi on tässä hommassa saksia parempi, sillä se ei lyttää leikkuupinnan solukkoa.

Vaihe 2: Pese pannu huolella kaikesta siitä pölystä sun muusta epämääräisyydestä, mitä siihen on vuosien saatossa kertynyt. Fiksumpi olisi ehkä aloittanut tästä, mutta mitäs pienistä...

Vaihe 3: Ujuta mahdollisimman siististi pannun pohjalle kerros multaa ja tiivistä kevyesti. Kuivan paikan kasvit eivät tarvitse paksua kasvualustaa, joten ihan oikeasti muutama sentti riittää... Kostuta multa varovasti esim. suihkupullolla, ei missään nimessä litimäräksi!

Vaihe 4: Istuta pistokkaat pannun sisälle, apuna voit käyttää esim. tukikeppiä tms. sopivaa tikkua. Varoitus! Tämä vaihe saattaa aiheuttaa runsasta kiroilua, joten mahdolliset lapset kannattaa pitää kuuloetäisyyden ulkopuolella...

Vaihe 5: Koristele mullan pinta siistiksi. Tähän voi käyttää erilaisia ruukkukatteita, pieniä kiviä, you name it. (Kiroiluvaara jatkuu edelleen, eli pidä lapset edelleen piilossa.)

Vaihe 6: Ihaile aikaansaannostasi ja sijoita se kunniapaikalle keskelle keittiön pöytää.

Jatkossa ajattelin hoitaa tuota lähinnä ruuttaamalla silloin tällöin pari suihkausta suihkupullolla tuonne sisään. Nuo kasvit eivät paljoa vettä kaipaa, enkä oikein haluaisi mädättää söpöä "aavikkomaisemaani"...

Kuukauden kasvi: rönsylilja

Rönsylilja (Chlorophytum) kuuluu yleisimpien huonekasvien joukkoon, eikä syyttä; se on helppohoitoinen, menestyy monenlaisissa valo-olosuhteissa (joskaan ei suorassa paahteessa) ja kasvaa nopeasti näyttäväksi. Lisäksi se puhdistaa ilmaa hyvin tehokkaasti, joten rönsyliljan omistamiselle on muitakin perusteita kuin kasvihöperyys... ;)

Tällaiseksi puskaksi kasvaa rönsylilja, joka nököttää vetoisalla itäikkunalla ja saa vettä pienen tilkan lähinnä joskus ja jouluna, ja lannoitetta vielä harvemmin...

Kotiseudullaan Etelä-Afrikassa rönsylilja kasvaa metsien aluskasvina ja valtaa hitaasti alaa rönsyillään. Rönsyt tulevat pitkän, alaspäin taipuvan varren päähän, jossa voi olla myös pieniä valkoisia kukkia. Oma rönsyliljani päätyi kuvaan hyvin harvinaisena hetkenä: siinä ei ole ensimmäistäkään rönsyä, vaikka yleensä niitä on 3-4 kerrallaan - siitä huolimatta, että lykkään niitä jatkuvasti kavereille ja sukulaisille, ja osan olen jopa ihan myynyt muille kasviharrastajille. Tämä kaveri haluaa lisääntyä ihan tosissaan!

Rönsylilja tunnetaan muuten myös nimellä isännän harha-askel (ja muutamilla muilla vastaavansuuntaisilla nimillä); sanotaan, että rönsyjen määrästä voi laskea isännän syrjähyppyjen määrän. Pitäisiköhän siis huolestua...?